Kirjotan nyt tänne eka pari kappaletta, toukokuun Gloria lehdestä, jonka on kirjoittanut Hilkka Olkinuora.
"Ahneus sanoo: kaikista eniten! Kateus sanoo: ainakin enemmän! Rakkaudessa saman tunnon nimi on mustasukkaisuus, osattomaksi jäämisen helvetti."
Ei rakkaus hyveenä olekaan ongelmaton; sen paratiisissakin on aina käärme. Paavalin korinttolaisille kirjoittaman rakkauden tuoteselosteen pitäisi sävähdyttää vihkiparit alttarilla paljon nykyistä perusteellisemmin. Että rakkaus esimerkiksi todella uskoo kaikki? Että olet siis viimeinen joka kuulee puolisonsa monivuotisesta syrjäsuhteesta? Kohtalokkainta on väittää että rakkaus "kärsii kaikki" -tuo kääntäjän kaamea valinta. Että annat itsesi tulla pahoinpidellyksi? Oikeasti se kirjoitettiin: Rakkaus jaksaa. Se ei anna periksi. Sillä on sisua. Rakkauteen voi luottaa silloinkin , kun itseluottamus ja oma luottamus ovat nollilla -ja juuri silloin . Rakkaus on teräväkatseinen, mutta sillä on hellät kädet. Tälläinen rakkaus on muutakin kuin saippuasarjojen tunnepössähdykset ja sinkkufolkloren ikimurkkuinen iskemisrumba -tuo tunnekylläiseltä ja täyteläiseltä vaikuttava mukaelämä, jota luulemme kadehtimisen arvoiseksi.
Aito rakkaus on hyve, sillä se ei tavoittele omaansa vaan yhteistä hyvää. Se ei ole liikkeellä hyötynäkökohdin, vaan etsii elämälle arvokasta. Se on silta yli synkän virran: elämästä tuonpuoleiseen, kateudesta anteliaisuuteen, yksinäisyydestä yhteisyyteen. Kateus on kitsautta, rakkaus on runsautta. Siinä missä kateus, ahneuden pikkusisko, kahmii saamatta koskaan kyllikseen; rakkaus antaa ja sallii murehtimatta. Kateus kahmii kokoon, mutta hajottaa kaiken; rakkaus jakaa, mutta kokoaa kaiken. Kateus vilkuilee koko ajan kuvastimeen; rakkaus katsoo syvälle silmiin. Suurin on sittenkin RAKKAUS. Tuo kadehdittava ominaisuus, taito ja hyve. <3
Toi oli mun mielest niin ihana et aattelin alottaa blogin sillä. Kertokaa oma mielipide tosta, mielelläni luen mitä mieltä muut on tosta!(:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti